Switchille julkaistu versio on mukava parannus alkuperäiseen verrattuna, vaikka hieman enemmänkin remasterointia olisi voinut harrastaa.
Mikäli ei ole kasvisten ensimmäiseen seikkailuun aiemmin koskenut, ja kiinnostusta on kompaktiin keräilykokemukseen, on nyt oiva hetki kokea Pikmin.
Se tuo myös takaisin nykyään harvemmin nähdyn lähestymistavan seikkailupeleihin.
Periaatteessa ihan perusookoo tasoa, mutta ei mitenkään täyden hintasena suositeltava.
Skyward Sword sisältää paljon kiintoisaa, mutta myös paljon vanhanaikaista ja rasittavaa.
Monet Wii-versiota ongelmista on saatu korjailtua, mikä tekee pelikokemuksesta monelta osin nautittavamman.
Switch-konsolille teroitettu ja terävöitetty Skyward Sword on mainio osoitus siitä, että astetta kiistanalaisemmatkin Zelda-pelit ovat laadukasta seikkailupelattavaa, josta ei puutu hienoja juonenkäänteitä, kiinnostavia salaisuuksia ja mainioita hahmoja unohtamatta edelleen hienosti pelittäviä miekkailu- ja muita pelimekaniikkoja.
Vanhat fanit saavat nauttia nätimmästä ulkoasusta, eikä pieni muistinvirkistyskään tee pahaa.
Nyttemin peli tuntuu hieman vanhahtaneelta, mutta tarjoaa silti oivan seikkailun.
Uudistukset eivät pysty korjaamaan pelin kaikkia epäkohtia ja toistoon nojaavaa luonnetta, mutta kokonaisuutta on sujuvoitettu monin pienin viilauksin Wii-versiota nautinnollisemmaksi.
Shadow Dragon and the Blade of Light ei silti ole missään nimessä edes kaikkien kovimpien Fire Emblem -fanien makuun.
Turhan lyhyt tarina, mutta muuten yhtä hurmaava kuin ennenkin.
Alustaeroista johtuvista hienoisista ongelmista huolimatta se on mainio käännös mainiosta pelistä, jonka mahdollisimman monen soisi kokevan.
Mikäli omistat pelin jo Wii U:lle, kannattaa ehkä odotella sitä varsinaista jatko-osaa tai ainakin alennusta, sillä uutta sisältöä on jokseenkin niukasti 60 euron hintalappuun nähden, varsinkin, kun visuaalinen anti on täysin ennallaan.
Peli kangistuu muutamiin JRPG-genren kliseisiin, mutta Persona-fanit tulevat varmasti pitämään vuoropohjaisesta taistelumekaniikasta.
Neljä vuotta epäonnistuneen Wii U -julkaisun jälkeen on aika kokeilla uusiksi Switchillä.
Pituutta tälle huville riittää, normipelaajalle päälle viisikymmentä tuntia.
Jopa Wii U:n standardeilla se ei ollut koskaan mikään erityisen suuri peli, joten oli kaikkea muuta kuin varmaa, että yhtiöt antaisivat sille vielä mahdollisuuden löytää isomman yleisön.
Pelaaminen on edelleen hauskaa, ja haastetta on tarpeeksi niin vanhoille kuin nuorillekin.
Tarinan läpäisemisen jälkeen kannattaa jatkaa pelaamista maisemia katsellen, minipelejä pelaillen ja löytämättä jääneitä salaisuuksia etsiskellen.
Toimintaroolipelit ovat kuitenkin kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana rutkasti, ja Kingdom Heartsilla oli aito mahdollisuus kehittää koko genreä eteenpäin, mutta tuotantotiimi on päättänyt olla muuttamatta pelimekaanikoita merkittävällä tavalla.
Yksinkertaisesti kaiken odotuksen arvoinen päätös tarinalle.
Joka tapauksessa Kingdom Hearts 3 täyttää sille asetetut vaatimukset, vaikka varmasti parempaankin olisi kyetty näin pitkän prosessin aikana.
Ummikot saattavat turhautua tarinan runsauden ja pelin kaoottisuuden vuoksi, mutta pelisarjan fanit voivat olla ihan tyytyväisiä suhteellisen tyydyttävään lopetukseen.
Sen monet eri ratkaisut epäonnistuvat kuitenkin tekemään kunniaa sarjalle ja viemään sitä millään merkityksellisellä tavalla eteenpäin.
Erinomainen ääniraita, mainio ulkoasu ja onnistunut huumori vetävät puoleensa, mutta reilusti kivenkova haaste ja paikoitellen henkeä haukkomaan pistävä kenttäarkkitehtuuri ovat ne asiat, jotka pitävät Juanin liikkeessä.
Jännittävä ja monipuolinen seikkailu mystisen luchadorin saappaissa.
.
Tämä luo ristiriitaisen tunteen, eikä oikein tiedä onko Ni No Kuni varsinaisesti huono vai hyvä.
Kokonaisuus kolahtaa lopulta ylöspäin, sillä se kykenee tarjoamaan erityisiä ja mieleenpainuvia hetkiä, joita tulee vastaan pelien parissa vain muutaman kerran vuodessa.
Siinä on paljon toimivia asioita, mutta niiden kanssa vuorovaikuttaminen tuntuu usein kovin vähäpätöiseltä.
Vaikkei Ni No Kuni 2 välttämättä yllä edeltäjänsä tasolle, on se silti vahva omana fantasiaroolipelinään.
Hahmoista ei välitä, niin kuin ensimmäisessä osassa ja se vie JRPG:ltä paljon pohjaa.
.
Battle Brothers on addiktiivinen ja monipuolinen taktiikkapeli, joka onnistuu siinä sivussa kertomaan hienosti tarinoita yksinkertaisilla aineksillaan ja syvällisillä mekaniikoillaan.
