Suositus etenkin niille, jotka nauttivat rauhallisesta temposta, keräilemisestä, oman tukikohdan johtamisesta apureiden avulla ja teknisesti ehjästä pelikokemuksesta.
Tarjolla on esikuvansa tapaan rentoa tutkimista, luolastojen penkomista ja taskuhirviöiden koulutusta, joskin hieman muukalaismaisemmassa miljöössä.
Melkeinpä säästäisin rahani tällä erää ja ostaisin sen sijaan vaikkapa pelin muutaman euron soundtrackin tukeakseni kehittäjää.
Mitä pidemmällä peliä pelaa, sitä yksitoikkoisemmaksi se kuitenkin käy, koska eteneminen tuntuu samanlaiselta tunnista toiseen, eikä juoni jaksa kiinnostaa pätkääkään.
Laadusta ei ole tingitty, ja päälle on saatu vielä PC:n mahdollistamat graafiset herkut.
Se on mestarillinen osoitus vanhan päivittämisestä uuteen, ja yksi alkavan vuoden parhaimmista peleistä – oli kyseessä kuinka vanha peli tahansa.
God of War PC on erinomainen PC-käännös vuoden 2018 Pleikkari-klassikosta, jossa tarina, grafiikka ja pelattavuus kulkevat kultaista käsikynkkää pakkasmaisemissa ja kirkkaissa satumetsissä.
Vastaan ei tullut testin aikana mitään bugeja eikä kaatumisia, ja peli pyöri muutenkin loistavasti.
Endwalker lunastaa ja ylittää järjettömän kovat ennakko-odotukset.
Ja jos lähes 300-tuntinen pelikokemus – siis pelkästään juonen osalta, kaikkeen muuhun saa upotettuja satoja tunteja lisää – ei pelota, luvassa on taidokkaasti kirjoitettu tarina ikimuistoisine hahmoineen, lukuisine juonenkäänteineen ja kutkuttavan monisyisine kuvioineen.
1-päivityksessä ruvetaan alustamaan kokonaan uutta saagaa, joka pääsee pelin ohjaajan mukaan käyntiin toden teolla seuraavassa lisäosassa.
Minulla oli jo ikävä Clivea, Cidiä, Jilliä ja Torgalia.
”Final Fantasy 16 uudistaa rakastettua pelisarjaa rankemmin kuin koskaan, mutta muutoksista huolimatta sen sydän on edelleen läsnä.
.
Erinomaisen viihdyttävää toimintaa ja ylitseampuvaa tykitystä koko rahan edestä.
Vuoropohjaisuus on lentänyt pelisarjassa romukoppaan ja taistelutyyliksi on valittu hieman pallitonta DMC:tä muistuttava toimintamainen taistelujärjestelmä.
Uusi ja uljas maailma kiehtoo, mutta turhan ruuhkainen tarina ei ota siitä kaikkea irti.
Uusi laajennus onkin kirjaimellisesti kuin kesäloma, jonka funktio on ainoastaan nollata aivot edellisestä urakasta.
Ainakin konsoleilla peli kärsii lisäksi bugeista, lievistä suorituskykyongelmista ja kankeasta ohjauksesta, joka tottelee käskyjä vaihtelevalla luotettavuudella.
Immersiivinen Hell Let Loose esittelee sodan karumpaa puolta, keskivertoa realistisemmin keinoin.
Pelillä on vankka pohja luotuna, mutta ongelmiakin on.
Perusturvallista puuhaa kyllä riittää, mutta ne koneiston osaset, jotka voisivat tehdä pelistä ainutlaatuisen, vasta keräävät vauhtia.
Onko tämä mielipuolinen laajuus millään tapaa järkevää tai kenenkään hallittavissa? Sitä mietin samalla, kun kiipeän yhä uudelleen alukseeni ja köytän turvavyöt.
