Vaativan oppimiskäyrän ja tiukkojen marginaalien sävyttämä taktinen ammuskelu hakee uusia kierroksia F2P-mallista.
Siitä huolimatta paketti on omassa genressään mainio, kunhan sitä ei vain erehdy pelaamaan ammuskelupelinä.
Vaikka proseduraalisuudella yritetään tuoda keikkailuun vaihtelua, ei siitä ole riittävästi peittämään Extractionin tylsänoloista grafiikkaa ja mielikuvituksetonta sekä puuduttavana toistuva...
Emopelinsä PvP:n puuttuessa, alkaa puutuminen iskeä jo yhden illan pelaamisen jälkeen.
Kunhan sen imuun ennemmin tai myöhemmin pääsee, palaa sen pariin mieluusti aina lopputeksteihin asti.
Seuraavaa osaa varten Monolith Soft voisi myös pohtia keinoja tehdä maailman tutkimisesta monipuolisempaa, sillä juoksu- ja kiipeilypainotteista liikkumista on harrastettu jo.
Sitoutuneelle pelaajalle tarjoillaan sen sijaan kymmenien tuntien edestä laatuaikaa.
Mikäli tämä olisi ikioma sooloarvostelu, olisin voinut harkita vakavasti sen viidennenkin tähden antamista, mutta mennään nyt sitten Teron mieliksi yhteistuumin neljällä.
Kaiken lisäksi pelaaminen on koukuttavaa ja hauskaa.
Kolmen aikaisemman tekeleen tuttu perusjuoni alkaa käydä uuvuttavaksi, eikä edellisen osan faneille tarjota riittävästi merkittävää sisältöä.
Coopista tietenkin valtavat plussat, sillä tämäkin peli on kaverin kanssa kaksinverroin hauskempaa.
Ottipa sitten Marching Firen pelkät ilmaiset herkut, tai maksulliset pläjäykset on Marching Fire parasta uudistusta mitä For Honorille olisi voinut toivoa.
Valon lapsen vesivärein maalattua kertomusta voi suositella taisteluntahtoisille ritareille, kärsimättömille rauhanrakastajille se ei sovi.
Child of Light on ehdottomasti kokemisen arvoinen kertomus, jota roolipelien ystävien ei kannata ohittaa.
Uutena tuttavuutena Child of Light on melko mukiinmenevä rooliseikkailu.
